torstai, 20. elokuu 2009

äitiyden onni ja ihanuus

Tälläinen kirjoitus tuli vastaan ja taytyy sanoa että pitää paikkansa täysin!

 

 

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

1250774772_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

sunnuntai, 19. heinäkuu 2009

Hui kauhistus...

Kyllapa on kulunut aikaa siita kun viimeksi olen mitaan blogiin paivittanyt. Elama on muuttunut aikalailla viimeisen vuoden aikana. Suurin mullistus lienee se, etta ihan naina paivina on odotettavissa pikkuista karvatonta perheenlisaysta. Odottelemme siis ensimmaista lastamme. Pieni pojan nassikka on tulossa ja laskettu aikakin oli ja meni viime viikon sunnuntaina.

Huomenna on aika laakarille yliaikaiskontrolliin ja sitten paatetaan varmaankin milloin kaynnistellaan tata synnytysta jos mitaan ei tapahdu.

 

Koirille ei oikeastaan kuulu mitaan uutta oloneuvoksina ovat olleet emanna paksuuntuessa ja nauttivat kun saavat lenkkeilla puistossa. Dieselistakin on kasvanut iso poika, tosin kinttu ei viela nouse vaan meitin iso poika tekee edelleen tyttopisut.

Lupaan kirjoitella vahan useammin nyt kun vauvelikin syntyy ja tietysti laittaa kovasti kuvia Nauru

sunnuntai, 19. lokakuu 2008

agilitykisoissa...

Nyt on sitten korkattu kisat Elman kanssa taalla Belgian maalla. Eilen startattiin kolme kertaa paikallisissa provinssin mestaruuskisoissa ( vastaa siis suomen piirinmestaruuskisoja). Oli tosi pitka paiva, aamusta kahdeksan aikaan piti jo olla kisapaikalla ja eka startti oli yhdeksalta. Kisattiin Elman kanssa kakkosluokassa ihan ilman virallisia papereita eli meitin tulokset oli tavallaan epavirallisia. Eka startti oli agi rata. Kivan oloinen rata, joka suosi koiria jotka irtoavat ohjaajasta eteen... joten ei ollut ihan meitin rata. Mohlin omalla jannityksella suorituksen.

 Elmaan tarttui jo ennen lahtoa minun jannitys ja se kirjaimellisesti oli lahdossa isin luo samantien. Suoritus oli alyttoman hidas ja oli kuin olisi juossut puurossa. Alun 5 estetta sujuivat kivasti sitten kuudennella esteella Elman ei kestanyt takaa leikkausta ollenkaan ja meni ohi hypysta. Hypyn jalkeen oli pujottelu jossa paatin sitten varmistella... ei ollut hyva idea... vedin koiran omalla liikkeella pois kepeilta... Loppu rata suijui sitten tasaisen varmasti ilman virheita. Tulos siis 10 + aika virhetta 8 sekuntia :-O sijoitus oli kuitenkin 5. kun suurin osa hyllytti jo radan alussa olleessa ansa kohdassa jossa oli putki ja keinu vierekkain. Tarkoitus oli menna keinulle, mutta voitte varmaan arvata kumpi este veti koiria enemman puoleensa ;-)

Toka rata oli hyppyrata. Tosi kiva ja sujuva rata jossa oli tilaa kikkailla takaa leikkauksilla jos tahtoi, mutta myos suoraviivaisempi eteneminen oli mahdollista. Suunnittelin radan niin etten vaihtaisi puolta kuin kerran ^^ Lahto oli meilla taas hirmuisen hidas, kuten seurakaveri sanoi mina yritan liikaa tehda virheetonta rataa enka uskalla ottaa riskeja kuten treeneissa. Joten hissuttelen oman kaskytyksen ja liikkeen kanssa liikaa. Pujottelu oli radan kuudes este ja siihen tokkasi Elma yksin kertaisesti kieltaytyi kaksi kertaa pujottelemasta. Se katsoi minua kuin ei olisi koskaan pujottelua nahnytkaan... Kolmannella kerralla sitten se sai ahaa-elamyksen ja teki kauniin nopean pujottelun. Mohliminen kepeilla rentoutti allekirjoittanutta siina maarin etta loppurata oli tosi makea. Nopeaa ja varmaa tyota. Elma eteni ja ohjautui tosi kivasti. Tulos oli siis 10 taas ja aikavirhetta talla kertaa 6 sekuntia.

Kolmas rata oli sitten taas agility rata. Jo ennen rataa paatin etta nyt mennaan niin riskilla kuin vain mahdollista. Tuloksella ei ole mitaan valia kunhan on hauskaa. Rata olikin sitten HYVA. Elma kulki kohtalaisesti , selkeasti pitka paiva painoi jo eika intoa ollut ihan toivotulla tavalla, ja itse jaksoin stempata koiraa. Puhdas rata kolmanneksi viimeiselle esteelle joka oli yllaty yllatys kepit... riemuitsin liian aikaisin etta kepit sujuivat puhtaasti ja Elma tuli toiseksi viimeisesta valista ulos joten vitonen kepeilta ja aikavirhetta muutama sekunti. Sijoitus viides... Oltaisiin voitettu ilman sita vitosta ;)

Siis lopputulema... kivaa oli ja illalla vasytti ihan hirmuisesti aamu kahdeksasta ilta kuuteen on aika pitka paiva kisoissa


lauantai, 4. lokakuu 2008

Töitä.... töitä....

Maanantaina aloittelin sitten viimein uudessa tyopaikassa. Ensimmainen viikko on nyt takana ja aika rankkaa on. Kauheasti uutta opittavaa. Olen siis toissa DHL:n euroopan paamajassa (European headquarters). Olen toissa IT-osastolla. Huolehdin hallinnollisista tehtavista siella. Kaytannossa siis palvelen kayttajia kayttajatilien kanssa, kasittelen uusien laitteiden tilauksia, pidan varastokirjanpitoa jne jne. Tyo on tosi vaihtelevaa ja itsenaista. Onneksi tyokaverit ovat tosi kivoja ja kannustavia. Tyo sujuu englannin kielella ja englanti onkin yrityksen virallinen kieli.

Ainoa miinus jos sellaista haluaa etsia on tyomatka. Tyopaikka sijaitsee Diegemissa eli lahella Brysselia joten tyomatka on julkisilla suoritettuna 1,5 tuntia suuntaansa. Mutta onneksi se sujuu kirjaa lueskellen ;-)

sunnuntai, 7. syyskuu 2008

Aitinsa poika...

Niin siina vain kavi etta Diesel muistuttaa kaikilta osin paiva paivalta enemman aitiaan Kiraa. Hallussa on jo jarkahtamaton ihmisten tuijotus, haukahdus joka kerta kun etujalat koskettavat maata ja saksanpaimenkoiramainen veto hihnassa, mutta nyt se sitten tekee jotain sellaista aidilta perittya, jota oikeastaan odottelinkin alkavaksi. Pikku ukko siis hymyilee ja leveasti hymyileekin. Erityisesti hymy valahtaa kun se nakottaa sangyn vieressa aamuisin odottaen etta heraan ja kun avaan silmat alkaa hanta viuhtoa vimmatusti ja hymyillaan koko kalustolla. IHANA ipana ei voi muuta sanoa. Laitetaan viela todisteeksi kuva ipanan hymysta

hymy003.jpg